On ihan melkein täydellinen. Pajasta tuli nykyiselle laitemäärälle oikeinkin toimiva ja maalaamiseen nähdyn ekstravaivan jälkeen paja on varsin viihtyisä. Säilytystilaakin, joka yleensä on ongelma, on riittävästi, vaikka tila pieni onkin.
Vaikka itse pajatila todella viihtyisä onkin, ei ”vastaanottotilasta” vai sanoa samaa, vaikka lämpökattila oikein lämpimästi tervetulleeksi toivottaakin. :D Mutta siis sivuutetaanpa tuo edellinen kommentti…
Suurimpina puutteina tällä erää on tietysti etäisyys nykyisestä kotiosoitteesta ja kiillotuslaitteiston puuttuminen. Kiillotuslaitteistot tietysti saa aina rahalla (jos sitä on)… etäisyys lienee konstikkaampi korjattava. Hirveästi ei uusia laitteita pajaan kyllä mahdukaan… Ai niin, puuttuuhan sieltä vielä myös radio! Se puute tosin tulee korjattua seuraavalla visiitillä, yksi turha Tivoli Audio odottaa pajaan pääsyä innokkaana.
Pajaan ei oikeastaan ole ostettu mitään uutta (kultasepäntyökaluja kun ei nyt lasketa) tai ainakaan mitään isoa ja kallista. Purkkeja ja laatikoita olen nippeleille ja nappeleille ostanut, pesuvadin, kuupan jne, mutta muutoin on menty olemassa olevilla, saaduilla tai varastetuilla tavaroilla. :D
Pöytä ja kaapit on kasattu vanhoista jo isän verstaalla olleista kalusteista. Lastulevyt on joko vanhasta verstaasta tai iskän varastoista. Pöydän päässä oleva hylly on tehty lähes kaksikymmentä vuotta sitten tekemästäni (iskän avustamana) cd-telineestä, joka oli sittemmin muuttunut äidin kukkapöydäksi. Korvaamalla ”kukkapöytä” sisustukseen paremmin sopivalla yksilöllä (joka sekin oli saatu) sain uudistaa cd-telineen tyylikkääksi seinähyllyksi. Maalia pintaan ja uudet pidemmät kierretangot…
Pajapölkyt olivat siis porukoiden pihasta, niin ja tuo ”väärän värinen ” pöytä tuolla peränurkassa on koulun roskalavalta dyykattu. Työtuoli on saatu veljeltä. Smirkeli oli isällä jo omassa verstaassa, edelleen on isällä käyttöoikeus siihen ja kun tuo laite on pultattu pöytään kiinni, on sen käyttö kenties helpompaakin. Ruuvipenkki on porukoilla jo vanhastaan ollut, aiemmin kovin ruosteinen ja likainen ruuvipenkki sai vielä J-hoitoa, lopputulos = ei ruostetta ja toimii kuin unelma. Liesituuletin on aiemmin ollut suksienvoitelunurkkauksessa viemässä käryjä pihalle…
Pienestä tavarasta (purkit, talouspaperiteline jne) paljon on löytynyt omista nurkista turhana, mutta myös anopilta ja porukoiden nurkista on tavaraa haalittu. Erityisen kiitollinen olen, kun sain tavaraa ja minun tarkoituksiini oikeinkin hyödyllistä tavaraa (kahvinkeitin, rikkaharja, roskikset, purkkeja, pihtejä, saksia jne.) isännän sukulaisilta, jotka olisivat muutoin heittäneet tuon tavaran kaatopaikalle.
Rahaa pajaan meni oikeastaan vain maaleihin (osa niistäkin äidin ja anopin varastoja) ja suteihin, lautaan, puulistoihin (osa anopilta), ruuveihin ja betonikiinnittimiin, kierretankoihin, muovimattoon (Ecoraksalta). Muovimatto haukkasi ison kakun, mutta sen ansiosta pajan siistinä pitäminen helpottui radikaalisti.
Loppujen lopuksi paja saatiin erittäinkin toimivaksi ilman suurempia rahallisia satsauksia. Sähkötyöt, jotka eivät toki olisi olleet aivan välttämättömiä, haukkasivat suurimman osan budjetista. Hieman suuremmalla rahallisella satsauksella saatiin myös pajan peränurkkaan valoa ja pistorasioita niihin paikkoihin, joissa niitä oikeasti tarvitaan (lähtötilanteessa ainut pistorasia oli oven suussa eli juurikin väärällä seinustalla).
Kaiken kaikkiaan olen oikeinkin tyytyväinen piskuiseen pajaani. Se on oikeasti viihtyisä paikka, jossa viettäisin mielelläni enemmänkin aikaa. Hassua, mutta tuosta pienestä nurkkauksesta on tullut minulle todella tärkeä, monellakin tapaa. Joka kerta kun teen lähtöä pohjoiseen on käytävä paja vielä hyvästelemässä…
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.